Jade-koristeet ilmestyivät yleensä Song-dynastiasta lähtien, kukoistaen Ming- ja Qing-dynastioiden aikana. Tämä johtui pääasiassa jademalmin lähteiden laajenemisesta ja käsityötekniikoiden kehittymisestä, joiden ansiosta ihmiset pystyivät käsittelemään kovaa jademalmia hienommin ja nopeammin. Ming-dynastian jadekoristeet olivat suhteellisen pieniä, enimmäkseen tutkijoiden esineitä, kuten syksyn vuoristomaalauksia, jadevuoria, hahmoveistoksia ja pieniä eläimiä. Käytetyt jademateriaalit olivat enimmäkseen vihreää jadea, vihertävää-valkoista jadea ja keltaista jadea, vaikka käytettiin myös muita jade-sekoituksia, kuten eteläistä jadea ja valkoista marmoria, mutta niiden taiteellisuus ja arvo eivät olleet yhtä korkeat kuin edellä mainituilla hienoilla jademateriaaleilla.
Qing-dynastian aikana ilmestyi suurempia jadekoristeita, joissa oli monimutkaisempi ja hienostuneempi käsityötaito. Jiangnanin alue (Jiangxin ja Jiangsun maakunnat) tuotti eniten ja hienoimpia jade-esineitä tavallisille ihmisille. Qing-dynastian kuuluisin jade{2}}kaiverruskeskus oli Zhuanzhu Lane Suzhoussa. Suzhoun jade-esineet olivat hienoja ja siroja, ja monet keisarilliset jadekäsityöläiset tulivat tältä alueelta. Yangzhoun jadeveisto oli rohkeaa ja voimakasta, ja hän oli erityisen taitava veistämään ylimääräisiä-jadekappaleita, jotka painavat tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia kiloja. Tuohon aikaan jade-esineitä valmistettiin usein taiteellisesti suosittujen tarinoiden perusteella, kuten kahdeksan kuolematonta meren yli, pitkäikäisyyttä juhlivat kuolemattomat, qinin kantaminen ystävän luona ja kahdeksantoista Yingzhoun nousevaa tutkijaa.
